tiistai 4. marraskuuta 2014

EuroCosplay 1/2: Teksti- ja kuvaseinä

Tekisin (ja teenkin) oikean videomerkinnän, mutta minulla on perinteikkäästi (brittiläinen!) conrutto JA matkustamista seuraava lentokonekuppa, joten näytän ja kuulosta ojasta nousseelta hampuusilta, enkä tahdo altistaa herkkiä sielujanne moiselle kauhukuvalle.

Kirjoitan siis tekstiseinän. Jos vaikka sillä innostaisin nuorisoa lukemaan enemmän. Seassa on myös orjani ottamia kuvia, jotta internetsukupolven mielenkiinto ei vallan herpaantuisi.

24. lokakuuta, puolisentoista viikkoa sitten, kampesin itseni ihan liian aikaisin ja ihan liian lyhyiden unien jälkeen ylös sängystä ja lentokentälle. Maiju tuli mukaan. Ja noin tonni matkatavaraa (laukkuni painoi oikeasti vain reilut 19 kiloa, mutta olen prinsessa).

Lensimme Lontooseen, koomasimme tovin Gatwickissä, ja minä päätin taas osaavani käyttää paikallista julkista liikennettä fiksummin kuin lontoolainen mobiilireittiopas, joten matka lentokentältä ExCeL-messukeskukseen hieman... venähti. Samoin venähti messukeskuksen sisään pääseminen, koska Britanniassa eletään tapahtumajärjestämisen kivikautta, tapahtumapaikan ulkopuolella jöötä pitävistä järkkäreistä kukaan ei ollut kuullutkaan EuroCosplaysta, ja meidät mm. lähetettiin jonottamaan sisäänpääsyä YuGiOh! -turnauksen osallistujien kanssa.

Otsaani saattoi kasvaa fallos, saatoin hieman hakata henkistä nyrkkiä pöytään. Vänisin tarpeeksi ja pääsimme lopulta sisään siitä ovesta, josta meitä oli vain n. puolta tuntia aiemmin kielletty menemästä.

Näytin järkkäreille tämän kartan, eikä kukaan silti tiennyt mitään. A+!
Aloite: lähetetään suomalainen con-työryhmä Iso-Britanniaan opettamaan, miten tapahtumia järjestetään ja miten tapahtuman sisäinen tiedonkulku hoidetaan tehokkaasti.

Excelillä (kieltäydyn kirjoittamasta nimeä oikeaoppisesti enää kertaakaan, koska se näyttää satunnaisine isoine kirjaimineen lähinnä MySpace-aikaisen angstiteinin omalaatuiselta nikiltä) EC-kisaajille oli varattu tuttuun tapaan VIP-tilat, minne saimme levittää tavaramme. Suomalainen minimalismi loisti jälleen ja siinä, missä esimerkiksi sveitsiläiset valtasivat alaa n. kolmen lohikäärmeen verran, saimme me metsien ja järvien kasvatit ahdettua itsemme ja tavaramme n. kahden neliömetrin kokoiseen nurkkaan.

VIP-huoneessa oli vielä alkuiltapäivästä varsin avaraa.

Kasasin proppini, hinkkasin yksityiskohtia ja juttelin mukavia kanssakilpailijoideni kanssa.

Jalo aikomuksemme oli käväistä hotellilla nukkumassa pari ylimääräistä tuntia, mutta kivat ihmiset ja satunnainen juoruilu saivat ajan kulumaan yllättävän vikkelästi, emmekä lopulta ehtineet poistua Exceliltä lainkaan ennen illan tervetulobileitä.

Tervetulobileissä oli aika kivaa.

Otin asiakseni tarjota kaikille halukkaille Finnish Liquid Deathiksi nimeämääni jumalaista juomaa (so. salmaria). Vastalahjaksi sain mm. puolalaista kurkkuvodkaa. Mitä en siis tietenkään juonut, koska cosplayaajathan eivät käytä päihteitä.

Erityisen hyvin musta nestemäinen kalma upposi tuomariston australialaisedustajaan, joka oli revetä liitoksistaan, kun kuuli sanan "Finnish". Kuvitelkaa sellainen kompaktin kokoinen hevarimies, joka rakastaa Suomea, suomalaista hevikulttuuria- ja musiikkia, ja jolla on Mr. Lordi tatuoituna käsivarteensa. Kuvittelitteko? Kiva.

Se jamppa siinä keskellä. Mulla oli kuuma ja näytän siksi pinkiltä. Hys.
Bileet vihellettiin poikki sopivan aikaisin iltakymmeneltä, minkä jälkeen saimme vielä siirtää omaisuutemme toiseen VIP-huoneeseen, laahauduimme hotellille ja ainakin minä sammuin luultavasti kesken lauseen. Väsymyksestä. Olin väsynyt.

Koska olin lupautunut vapaaehtoisesti tuomaroitavaksi ensimmäisten neljän joukossa, piti minun  palata pääkallopaikalle lauantaiaamuna ennen kahdeksaa lavaharjoituksia varten. Valitettavasti äänimiehelle ei ollut kukaan kertonut, että EC-kisaajat voisivat mahdollisesti haluta harjoitella aamukahdeksalta, eikä varhaisissa harjoituksissa siis ollut tarjolla ääntä EIKÄ videota. Minulle kyllä ehdotettiin, että olisin voinut käydä esitykseni läpi valojen kanssa (valotoiveeni: valot päälle - valot pois - valot päälle), mutta päätin olla stressaamatta turhia ja jättää harjoittelemisen kokonaan väliin.

Painuin meikkaamaan ja pukeutumaan ja ehdin tuomarointiini täydellisesti. Yhtään ei mennyt tiukoille. Yhtään en unohtunut toisen saksalaisen kanssa vessaan juoruamaan. En.

Tuomarointitilanne oli tavallaan kuumottava ja tavallaan tavattoman rento. Juttelin puvustani ja muistin tällä kertaa jopa olla ylpeä melkein kaikesta, mitä olin tehnyt. Erityistä hämmennystä aiheuttivat housuni, joita epäiltiin valmisvaatteesta modatuksi. Sama tapahtui aikoinaan WCS-finaalituomaroinnissa, joten voisin ehkä päätellä, että osaan tehdä vaikuttavia housuja. Sain hyväksyvää mutinaa myös peruukistani ja panssareistani. Tuomarointiaikani päättyi sopivasti sillä sekunnilla, kun minua pyydettiin kertomaan kengistäni, enkä ole ehkä ikinä ollut yhtä helpottunut.

Tuomaroinnin jälkeen kävin sekä The Timesin että N8e:n kuvattavana ja olin sitten vapaa pyörimään ympyrää illan kilpailuun asti. Käväisimme kiertämässä messukeskuksen kertaalleen ympäri, mutta ryysis oli niin järjetön, ettei hengailuernumeninki erityisesti kiinnostanut.


The Times

N8e

Yritimme saada semiedustuskelpoisia kuvia napsittua puhelimellani (lapset, jos otatte järjestelmäkameran reissuun mukaan, kannattaa tarkistaa, onko sen akussa virtaa ja laturi mukana) laihoin tuloksin ja lopulta edellisiltana tanskalaiskokoelmaamme liittynyt Lea kirmasi paikalle ihan oikean kameran kanssa. Läsnäolostani Expossa on siis todisteita! En vain ole nähnyt niitä vielä itse.

Tämä sen sijaan on kenties kaunein cosplay-kuva koskaan.
Palasimme lopulta VIP-tiloihin koomaamaan, ja taisin viettää suurimman osan ajastani matkalaukkuni vieressä lattialla maaten. Saatoin myös syödä suklaata.

Itse kilpailu oli totutusti myöhässä aikataulusta (Se con-työryhmä? Eikö tämä menisi jo kehitysavun piikkiin? Varmaan tälle saisi apurahaa jostain.), mutta koska nousin lavalle seitsemäntenä, en joutunut odottelemaan kohtuuttoman pitkään.

En vieläkään osaa oikein sanoa, mitä mieltä olen omasta suorituksestani. Skittini oli täysin vääränlainen (liian hidas, liian minimalistinen, yms. jne.) EC-finaaliin, ja koska olen käynyt sitä läpi niin monesti ja niin pitkään, en osaa enää olla siitä mitään mieltä. Pohjimmiltani en ehkä kuitenkaan ole suoritukseeni suunnattoman tyytyväinen, mutta ainakin menin kilpailemaan skitillä, joka on minulle ja rakas ja tärkeä sen sijaan, että olisin väkisin vääntänyt jotain näennäisesti EC-ystävällisempää.

Epätoivo. Kuva (c) Russell Fenton
Kävin lavalta päästyäni vaihtamassa suurimman osan puvustani siviilivermeisiin ja ehdin sopivasti takaisin lavan reunalle, kun ihana ja paras Kairi nousi estradille. Kairin skitti oli ihana. Kairin puku oli ihana.

Kisassa oli muitakin ihania esityksiä ja pukuja, joista henkilökohtaiset suosikkini olivat Kreikka (Athanasios tekee älyttömän hienoja nahkatöitä ja mm. valmisti saappaansa alusta loppuun itse), Italian Ritualist, jonka skitti oli aivan älyttömän siisti ja loistava esimerkki siitä, miltä tanssiskitin pitäisi näyttää, Latvia (SKITTI) ja Englannin Kei Lin Sama, jonka puku ja peruukki olivat aivan itkettävän ihanat. Myös Tanskan toisen edustajan puvunvaihto oli ongelmistaan huolimatta aivan uskomattoman kaunis.

EC:lle tyypilliseen tapaan monet kisaajat olivat tehneet massiivisia pukuja, joissa liikkuminen oli vähintäänkin haastavaa, ja skiteistä osa oli valitettavan haahuiluvoittoisia (ei sillä, etteikö omani olisi ollut). Tänä vuonna ei kuitenkaan ollut yhtäkään sellaista kilpailijaa, jonka näkeminen lavalla olisi ollut vaivaannuttavaa, ja järjestäjäpuoleltakin on näin myöhemmin tullut "ootte nykyään kaikki niin tasavertaisen hyviä, miten" -kommentteja.

Voittajat. Kuva (c) Russell Fenton
Kolmen kärki Kairia lukuun ottamatta yllätti vilpittömästi, ja olisin itse rankannut kärjen eri tavalla. Omassa top kolmessani olivat voittajan lisäksi aiemmin mainitut Kreikka ja Englanti, joista Englanti sentään sai tuomaripalkinnon. Kreikan palkitsematta jättäminen oli mielestäni aika älytöntä, ja odotankin silmät kiiluen lopullista pistetaulukkoa, josta pääsee näkemään, kuinka pienillä piste-eroilla sijoitukset ovat irronneet.

Kilpailun jälkeen edustajat kuoriutuivat puvuistaan, ja suuntasimme kohti virallista illallistilaisuutta. Tarjolla oli buffet-henkinen tarjoilu, mistä ylimausteisia ruokia pelkäävä kasvissyöjä löysi lähinnä pinaattilasagnea. En kyllä pahastunut. Se oli hyvää. Jälkiruoatkin olivat hyviä. Söin niitä kaksi. Huhujen mukaan orj--- assarini söi ainakin kolme. Todistajia ei ole.

Kukaan ei voi todistaa sitäkään, että olisin muka (taas) simahtanut hotellille päästyäni kuin metaforinen saunalyhty.

Sunnuntaina piti vielä käydä vähän haahuilemassa pitkin Expoa ja mm. syömässä suklaaseen hukutettuja mansikoita, jotka olivat aika hyviä.

Olimme Maijun kanssa jo lähes legendaksi muodostunut Utena Duo (ei pidä sekoittaa esim. Safri Duoon), ja meistä otettiin peräti viisi valokuvaa. Yksi kuvan ottaneista ilmoitti, ettei koskaan ole nähnyt kenenkään cosplayaavan Utenasta. Kollektiivinen järkytyksemme oli syvä.

Olen järkyttynyt. Maiju yrittää ymmärtää.
Tarpeeksi haahuiltuamme pakkasimme tavaramme, juttelimme tovin jos toisenkin erinäisten kilpailijoiden ja tuomareiden kanssa, ja lähdimme sitten seikkailemaan kohti seuraavaa majapaikkaamme Paddingtonin aseman tietämillä.

Oli hyvä reissu. Menisin uudestaan (ja ottaisin Maijun mukaan, koska paras cosplay-Jeesus ever). En kyllä ehkä ihan heti, koska tämä tällainen tekemättömyys ja ohjelmaton elämä on aika ihanaa, mutta menisin.

Nyt odottelen vain niitä lopullisia pisteitä, jotta pääsen piinastani ja saan tietää, olinko ihan vika vai salaa eka.

Tiedätte, mitä vaatteille pitää tehdä. Mo.

PS. Jos tämän merkinnän asettelu on ihan poskellaan, pahoittelen. Ja korjaan sen, jahka pääsen jonkin hieman modernimman ja tehokkaamman selaimen ääreen.

2 kommenttia:

  1. Tuli kieltämättä itekkin mieleen että Suomen coniteat voisi opettaa yhtä jos toista tapahtumien järjestämisestä briteille, tosin onneksi normi kävijänä jouduin jonottamaan vain n.25 min ovien avauduttua (kuulin että keväällä oli jonotettu jopa 4 tuntia sisään hyi). Ja no ECC ja kaikki se räpellys aikataulun, voittajien julkistamisen ja sen videoscreenin saamisen streamiin mukaan kanssa oli kyllä jotain minkä kanssa voisi jotain vertaistukea antaa.

    Itsekkin olisin kyllä rankannu top 3 eri tavalla, mutta täytyy sanoa että se How to drain your dragon skitti oli kyllä imo vähän semmonen vaivaannuttava kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti jonotussysteemiin on VIHDOINKIN tullut jotain muutoksia, koska mäkin sain vuonna 2012 ihan normikävijänä jonottaa useamman tunnin. Nyt kun vielä saisivat EC:n kuntoon ja tekniikan pelaamaan, maailma olisi aika hyvä. Tuntuu oikeasti näin suomalaisten conien jouhevuuteen ja aikatauujen pitävyyteen tottuneena ihan hullulta käydä usean sadan tuhannen kävijän tapahtumassa, missä edes perusasioista ei ole vaivauduttu huolehtimaan. Kaipa tuolla kävijätyytyväisyyttä enemmän painaa myytyjen lippujen määrä.

      Enkä muuten edes nähnyt HTTYD-skittiä, koska olin just silloin sopivasti lavan takana. Täytyypä vilkaista Tubesta!

      Poista