keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Ei tolla naamalla!

10 kommenttia:

  1. Aika pitkälti samaa mieltä. Kasvot on osa cosplayta, oli kyse sitten piirretystä hahmosta tai oikeasta näyttelijästä.
    Toki piirretyn hahmon ns. tuominen eloon meikeillä on huomattavasti helpompaa, jonka takia on mielestäni ok että hahmo on millainen tahansa kunhan jotenkin saa itsensä näyttämään edes tunnistettavalta.

    Mutta näissä näytellyissä hahmoissa on juurikin se ongelma, että ne yhdistetään siihen näyttelijään. Tuskin kukaan (meikeillä tai ilman) on täysin samannäköinen kuin joku näyttelijä, mutta silti se haittaa jos cossaaja on täysi ääripää kyseisestä hahmosta.
    Eri juttu tietenkin jos on samaa pituusluokkaa kuin hahmo, osaa meikata ja on (mieluusti jookos) vielä samaa sukupuoltakin. Sitten se voi onnistuakin ihan kunnioitettavasti. Mutta muussa tilanteessa kannattaa varautua siihen että ei tule uskottavasti näyttämään siltä komealta jäbältä.

    Joo cosplay on hauskanpitoa, mutta itselleni kokemus on huomattavasti nautittavampi kun oikeasti muistuttaakin hahmoa, vaikka se olisikin sitten se kymmenen kiloa meikkiä joka sen tekee.

    Ja plussaa uudesta aiheesta, huomiohuoraukseen ehti jo tylsistyä.

    VastaaPoista
  2. Omg yes KYLLÄ! Onhan se ankeaa tajuta, että siinä päälle kakskymppisenä ei näytä enää miltään 15-vuotiaalta pullaposkiselta animuplikalta, eikä ole vielä lähelläkään niitä 30+ ihania miehiä, mutta paska mäihä! Jos ihan välttämättä haluaa niin eihän kukaan voi oikein estää pukemasta päälleen mitä haluaa, mutta jossain välissä luulisi peilin jo tulevan vastaan. Kuitenkin kun jos sen vertaa vaivaa näkisi, että joko etsisi sellaisen hahmon johon oma naamataulu sopii, tai vaihtoehtoisesti puvun joka peittää naaman kokonaan. Siinä pääsisi kokonaisuus niin paljon paremmin esille niin olisi itselläänkin kivaa ja kanssakulkijoilla kans.

    VastaaPoista
  3. Osittain samaa mieltä sillä tiedän että valehtelisin jos väittäisin etten ihaile yli kaiken ems native amerikkalaisesta suvusta olevaa Phocahontas cossaajaa tai plus 70 mummoja Sophiena. En kuitenkaan itse kannata sitä ajatusta että kasvot ja kroppa sais todella täysin rajoittaa omia valintoja. Cosplayn on kuitenkin oman sortin kunnianosoitus valittua hahmoa ja hahmon tekijöitä kohtaan. Samalla siinä on aina mukana cossin tekijää juurikin näiden puhumiesi valintojen kautta.

    En näe senkään takia järkevänä natsata ulkomuodosta että joillekin syntymän mukanaan tuomille faktoille ei vain voi määrättömiin mitään. Okei, ollaan meikattu ihoa kauttaaltaan tummemmaksi/vaaleemmaksi/sateenkaareksi etc. jotta oltaisiin kuin hahmo. Sit mietitty viikko-kaksi myöhemmin netin kivoja coni iltapäivä kuvia katsellessa että onko se valkonen takki ja ruskeeihomaali niin nätti yhdistelmä kuitenkaan. Samaisia kahdessa tunnissa tahraantuneita kankaita on aina yhtä raivostuttavaa pestä... Toisekseen montako todella tummaihoista hahmoa osaatte luetella? Montako huippu tasoista ja ihanaa cossaaja tämän ja muiden kansallispiirre sääntöjen liian pitkälle tuijotttaminen olisi jättänyt pois kokonaan? Moniko on piirteistään huolimatta tehnyt silmiä muuten hiveleviä suorituksia rakastamassaan harrastuksessa?

    Samalla kun mietimme näiden ''sääntöjen'' tarkan epätarkkoja rajoja olis myös aina hyvä miettiä minkälainen natsaus on sallittua. Mielestäni on ihan ok keskustella kavereiden kanssa myöhemmin miten nähtyä pukua olisi voinut parantaa. On ok todeta, kuten Rimppu videollaan, suoraan yleisesti ketään yksittäistä syyttämättä, että jokin asia vaan menee niin kuin menee. On myös ok antaa RAKENTAVAA palautetta puvuista ja yksityiskohdista. Itse tosin olen todennut parhaimmaksi keinoksi aloittaa nämä omien näkemysten jakamiset ''Miten muuten olet tehnyt tuon osan X puvustasi?'' lauseen muunnoksilla. Koskaan kun ei voi tietää mitä kaikkea on tapahtunut pukua tehdessä. Ei voi tietää puvun tekijän yleistä kykyjä/varallisuutta tehdä pukujansa. Tuolla lause aloituksella saa yleensä kuulla onko omaa kommenttia yleensäkään mitään järkevä lausua. ''Joo no tein tän puuvillasta. Tiedän että satiini näyttäs kivalta mekossa mutta on aika monta kertaa kalliimpaa kellohameen materiaalia kuin puuvilla. Piti jäädä varaa lähteä yli päätään reissuunkin.''

    Yleensä on myös hyvä muistaa että ne hahmot joita rakastat/cossaat/aijot cossata tunnet itse parhaiten. Näiden kohdalla myös huomaat virheet aika paljon helpommin ja kauempaa. Vaatii aina paljon enemmän verta, hikeä ja hiuslakkaa onnistua miellyttämään sellaista silmää, joka todella tietää mitä kuuluisi näkyä. Toisin kuin niitä jotka tunnistaa hahmon ja on iloisia että sitä on yli päätään cossattu. Jälkimäistä tapausta on kuitenkin tullut itsellä havaittua aika paljon enemmän ympäriltä.

    Tämän takia olen päätynyt monesti ratkaisuun ''Tässä menee raja että kelpaa minulle huonompanakin päivänä ja viihdyn puvussani.'' Hyviäkin pukuja kun on pilattu ihmisillä joista aistii ettei hän ole tyytyväinen tuotokseensa. Ei edes siihen että hän on kaikista virheistään huolimatta uskaltanut vetää puvun päälle ja kohdata mahdolliset natsaajat.

    Hyvin muuten tehty ja hyvin kannettu puku antaa sitä paitsi yllättävän paljon anteeksi valintoja joita on tuottamisen aikana tehnyt. Olkoonkin se sitten parin sauman paikanvaihtaminen (jotta puku istuisi paremmin oman kropan ei niin kivaan skolioosis selkään) oman ihon värin unohtaminen (kun nyt sattuu tykkään vaalea ihoisesta hahmosta oman ollessa hyvä yöhön naamioitumiseen) tai parin yksityiskohdan pois jättäminen (kun on todennut ettei Sodankylän kaupat ja suvun varastot tarjonnut kaikkea tarvittavaa).

    Piirteet on hyvä pitää mielessä että tietää mihin on ryhtynyt ja mitä voi tulla eteen mutta ne ei saisi kuitenkaan olla todellisia esteitä cossatessa.

    VastaaPoista
  4. Erittäin valideja pointteja, ihmiset! <3

    Kyllä, cosplayssa on kyse myös fanituksesta, hahmojen arvostamisesta ja ehkä vähän siitäkin, että saa päivän ajan olla se lempisarjansa sankari/pahis/muu mikä, jota ihailee ja rakastaa. Olen avautunut cosplayn aiheuttamista ulkonäköpaineista pari vuotta sitten, eivätkä mielipiteeni asiasta ole muuttuneet miksikään.

    Tämän videon pointti (jota olisin ehkä voinut painottaa hieman jykevämmin, mutta kun oli hyvä ranttaus kesken! :D) on nimenomaan länkkärihahmojen ja oikeiden ihmisten esittämien hahmojen cosplayaaminen ja se, poikkeaako se jotenkin animaatiohahmojen cosplayaamisesta. Ekstrapainotus ei-fantasia-/scifi-hahmoissa, ts. hahmoissa, joiden vaatteissa voisi jopa liikkua ihmisten ilmoilla vaikuttamatta täysin hörhähtäneeltä.

    Hyvä puku pelastaa aina paljon ja hyvin kannettu puku sitäkin enemmän, mutta kuten sanottu, kun esikuvana on hahmo, jolle näyttelijä on lainannut kroppansa ja fyysiset ominaisuutensa, homma menee uusiksi. Mitä yksinkertaisempi hahmon vaatetus designiltaan on, sitä enemmän hahmon tunnistettavuus riippuu sitä, miltä vaatteiden sisällä oleva ihminen näyttää.

    Iso osa natsaamisestani (ihana verbi, muuten, kiitos Nyymi2) johtuu siitä, että painiskelen itse sen kanssa, mihin oma fysiikkani riittää. En siksi, että pitäisin itseäni jotenkin läsGinä ja rumana, vaan siksi, että en (kuten sanottu) ole 40-vuotias 170-senttinen mies, ja vaikka ruumiinrakenteeni melkein menisikin läpi, naamalleni en voi mitään. Ja kun kyse on oikean ihmisen esittämästä hahmosta, meikillä feikatut kasvonpiirteet näyttävät mielestäni vähän pöljiltä. Enkä ole ihan niin neuroottinen, että kaivaisin tehostemaskeerauskamani naftaliinista ja ryhtyisin tekemään itselleni uutta nenää ja silmäpusseja.

    Ihania maratonkommentteja, tätä lisää!

    VastaaPoista
  5. Elina, senkin vanha likainen fanityttö. :D

    VastaaPoista
  6. Pakko kyllä myöntää, tässä on järkeä. Kiitokset ajatuksia herättävästä aiheesta. Tämä video sai minut miettimään, onko näyteltyjen hahmojen/oikeiden ihmisten pukuilussa lainkaan ideaa. Toki, oikeisiin ihmisiin ja näyteltyihin hahmoihin kiinnytään samalla lailla kuin animoituihinkin, mutta pukuilun kannalta tilanne on erilainen. Periaatteessahan kuka vain pikku fanityttö tai -poika voi vain heittää hahmolle/henkilölle sopivia vaatteita päälleen ja kantaa kylttiä, jossa lukee että "Olen X sarjasta Y"/"Olen Sauli Niinistö", mutta suurin osa ei kuitenkaan ihan tähän lähde, vaan tekee asunsa ja lähtee se päällään liikkeelle. Sitten loukkaannutaan sydänjuuriaan myöten, kun joku erehtyy luulemaan hänen J-rock-cossiaan joksikin animen hahmoksi tai ei tunnista häntä lainkaan.

    Ikävä kyllä karu totuushan on aina cosplayssa se, (varsinkin jos hahmo ei ole täysin mainstream tai on juurikin näytelty hahmo)että on lähdettävä sillä ajatuksella liikkeelle, ettei sinua välttämättä tunnisteta. Itse olen tämän tehnyt ensimmäisen cossini kanssa eikä se minua mitenkään loukannut ettei minusta otettu kuin satunnaisesti kuvia. Vain kaksi ihmistä koko conkansasta tiesi hahmoni.

    Mutta tottahan se on, etteivät fysiikan ja luonnonlait salli pienen teinitytsyn muuttua meikin, bindien ja asun avulla +30 vuotiaaksi komiaksi mieheksi. Ainakaan täysin. Lähelle saattaa päästä, mutta kukaan ei pysty näyttämään täysin Niinistöltä. Eikä varmaan haluakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt ehkä kuitenkaan kieltäisi minkään yksittäisen lähdesarjan pukuilua, mutta kiinnitän henkilökohtaisesti (ja olen julmasti sitä mieltä, että muutkin voisivat kiinnittää) tavallista enemmän huomiota siihen, että puku on lähdemateriaalin mukainen, mikäli se on peräisin jostaikin videolla mainitusta modernimmasta sarjasta, muuten huomattavan yksinkertainen tai helposti sekoitettavissa tavalliseen arkipukeutumiseen.

      Toki, kaikki pukuilevat eri syistä ja mun näkemykseni on vain yksi tuhansien joukossa.

      Siinä komppaan, etten todellakaan ymmärrä, jos jengi pahastuu siitä, ettei kukaan tunnista.
      Terv. nimim. Lähes koko cosplay-historiansa ajan tunnistamattomaksi jääneitä hahmoja esittänyt '87

      Poista
  7. Jos en ihan väärin ole ymmärätänyt kun olen lueskellut muita Blogeja, että talkkikylpy muuttais peruukkeja luonnollisemman näköiseksi? Voin olla väärässäkin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tekee, mutta lyhyttä keinokuituista peruukkia on ihan aikuisten oikeasti aika mahdotonta saada näyttämään aidolta tukalta (etenkään, kun tukka oikeasti on noin lyhyt). Tai ainakaan minä en usko sen olevan mahdollista. Enkä edes oikeastaan halua esittää ei-piirrettyä hahmoa muoviperuukilla. Minä ja neuroosini, tiedän. :D

      Mutta joo, noin yleisesti talkki varmasti häivyttää peruukkien muovimaisuutta ja jippo toimii luultavasti paremmin pitkien peruukkien käsittelyssä.

      Poista