Enpä meinannut muistaa tämän pelin olemassaoloa. Mekin taidettiin isoveljen kanssa päästä sille kakkoslevelille, mutta siihen se sitten jäi. Oli sen verran raastavaa, että yli vuosikymmenen jälkeen ei tee mieli palata takaisin. Ihailtavaa kunnianhimoa!
Yhdyn NIIN tuohon, vaikka me Riikan kanssa taidettiin jopa päästä tuo jossain elämämme vaiheessa läpi, koska muistan sen viimeisen THE EYEBALL -bossin. Ei kyllä enää ikinä koskettu siihen peliin sen jälkeen, oli se niin raivostuttava.
Omalla tavallaan pystyn samaistumaan vaikka tätä kyseistä peliä en kyllä ole koskaan pelannut. Kämppiksen kanssa on tällä hetkellä menossa äärimmäisen hermoja raastava projekti pelata Crash Bandicoot 2:n 100% läpi vaikka peukalot verillä. 8D_b Onnea ja menestystä jaloon tehtäväänne siis~
hiron & Katri, ihanaa, etten ole tuskani kanssa yksin! En oikeasti käsitä, miten mikään peli voi olla noin sietämättömän rasittava. Menetän hermoni sen kanssa nopeammin kuin Digital Devil Saga 2:n vanginvartijapollea paetessani, ja se on jo aika paljon. :D
Biitti, jee, Crash Bandicoot 2! Justiinsa yritän itsekin hakata sitä satapinnaisesti läpi. Viimeisin ennätykseni on 68 % jostain viiden vuoden takaa, enkä ole sen jälkeen edes tuota pelannut. Vedän itseni jojoon luultavasti siinä vaiheessa, kun pitäisi rykäistä timantit niistä "pakene karhua/kivenmurikkaa! 8D!" -kentistä.
... Yleismaailmallinen havainto: onkohan mulla joku ongelma sellaisten pelien kanssa, joissa pitää paeta juttuja. Hmm.
Tunnen tuskasi! Omistan nimittäin tuon pelin kakkos osan ja siinä olen muistaakseni päässyt kaksi tai kolme kenttää eteenpäin, kunnes hermot ei enää kestä D< Ja olen pelannut vissiin sitä ykköstä tietokoneellakin, todella pitkä aika sitten. Mutta ymmärrän, ymmärrän suuresti tilanteesi. Joten onnea pelin kanssa!
Oi vitsi, Pandemonium! (kirjotetaaks se noin..) Hurjaa et siihenki vielä tänä päivänä törmää, hoho. Itekki sitä on tullu pelattua ihan törkeesti, niin viduttava kun se vaan onki. Melkein pelasin sen läpi asti, vaikka nyt tulee tunne ettei se oo kovin hyvä lesoilun aihe...
Yks kysymys, mikä sytytti sen kipinän, mikä saa sut cossaamaan tuota ilmeisen hurmaajaa legginssipelleä? 8D (tässä ei ole sarkasmia, oikeesti) Heräs vaan uteliaisuus.
No voi hitsinpimpulat nyt Rimppu. :DD Ehkä munkin pitää sit oikeesti tehdä Nikki vaan siitä ilosta että pääsen shoottaamaan siun kanssa joskus. Ungh hottis napapaita.
En vieläkään ymmärrä ihmisiä, joilla on niin kovasti ongelmia tuon pelin kanssa. Sen jälkeen kun saa kolmoskentästä sen ylimääräisen heart containerin niin loppu pelissä ei oo juuri mitään ongelmaa. Ite oon omaani pelannut (sen lisäksi että joskus vedin sen läpi) nyt siihen ihme ilmalaivakenttään eli tasoon 13.
Ps. Pandemonium on superhauska eikä ees oikeesti yhtään vaikee. Ootte vaan huonoja. :<<<
Yaci & mourumaru, kiitän ja arvostan sympatiaanne. On tosiaan huisia kuulla, että muutkin ovat joskus tuskailleet tuon pelin kanssa.
Ja mouru, Fargus on niin nolon näköinen hahmo, että sitä on pakko cosplayata. Ja tykkään salaa rumista väriyhdistelmistä. Ja pääsen vihdoin käyttämään sata vuotta sitten tekemääni vaahtolateksinenää. Mulla on niin omituisia fiksaatioita. :D
Koko, hoh, juoneni toimii! Tottakai teet Nikkin, mieti nyt niitä ihania raidallisia sukkahousuja!
Sä olet vaan jotenkin friikahtavan hyvä sairaissa ja tuskallisissa peleissä, eikä sulla siis ole mitään sananvaltaa tässä asiassa. :C
Mä komppaan Kokonhorayta! Oikeesti, Pandemonium on ihan hullun hauska enkä ees muista et se ois ollut kauheen vaikee... Nyt tekeekin mieli ettiä jos löytäisin sen vielä jostain, saa nähdä onko se vieläkin niin helppo kuin muistelen.
Voi ei.. miks eksyin tänne ja jouduin palaamaan lapsuusmuistoihini tuon pelin parissa.. Oon pelannut tuon läpi joskus kaaauan sitten, tosin siinä meni jumalattoman kauan. Ajatuskin masentaa jostain viimesimmästä kentästä, missä piti jotenki kikkailla että pääsee sellasen hienon liito-tornado-asia-kohdan läpi. Huusin ja revin housuni (siis melkein) sen kentän takia, koska yritin vähintään sellasen sata kertaa ennen kuin pääsin sen. Peli jumitti mulla monta vuotta juuri tuon kohdan takia, ja sit se loppu oli muistaakseni tosi lälly. Iha tyhmä kakka peli, johon tuhlasin elämästäni liian kauan aikaa. Kai siinä silti oli jotain hyvääkin, kun kerran jaksoin tuskailla sen läpi.. Noi violetit legginssit? Tosin, pelasin aina sillä muijalla:--D
Ja kun kerran jaksoin kommata niin: kiitos hyvästä blogista. :D
Enpä meinannut muistaa tämän pelin olemassaoloa. Mekin taidettiin isoveljen kanssa päästä sille kakkoslevelille, mutta siihen se sitten jäi. Oli sen verran raastavaa, että yli vuosikymmenen jälkeen ei tee mieli palata takaisin. Ihailtavaa kunnianhimoa!
VastaaPoistaYhdyn NIIN tuohon, vaikka me Riikan kanssa taidettiin jopa päästä tuo jossain elämämme vaiheessa läpi, koska muistan sen viimeisen THE EYEBALL -bossin. Ei kyllä enää ikinä koskettu siihen peliin sen jälkeen, oli se niin raivostuttava.
VastaaPoistaVioletit legginssit, varsin grrrrrr.
VastaaPoistaOmalla tavallaan pystyn samaistumaan vaikka tätä kyseistä peliä en kyllä ole koskaan pelannut. Kämppiksen kanssa on tällä hetkellä menossa äärimmäisen hermoja raastava projekti pelata Crash Bandicoot 2:n 100% läpi vaikka peukalot verillä. 8D_b Onnea ja menestystä jaloon tehtäväänne siis~
hiron & Katri, ihanaa, etten ole tuskani kanssa yksin! En oikeasti käsitä, miten mikään peli voi olla noin sietämättömän rasittava. Menetän hermoni sen kanssa nopeammin kuin Digital Devil Saga 2:n vanginvartijapollea paetessani, ja se on jo aika paljon. :D
VastaaPoistaBiitti, jee, Crash Bandicoot 2! Justiinsa yritän itsekin hakata sitä satapinnaisesti läpi. Viimeisin ennätykseni on 68 % jostain viiden vuoden takaa, enkä ole sen jälkeen edes tuota pelannut. Vedän itseni jojoon luultavasti siinä vaiheessa, kun pitäisi rykäistä timantit niistä "pakene karhua/kivenmurikkaa! 8D!" -kentistä.
... Yleismaailmallinen havainto: onkohan mulla joku ongelma sellaisten pelien kanssa, joissa pitää paeta juttuja. Hmm.
Tunnen tuskasi! Omistan nimittäin tuon pelin kakkos osan ja siinä olen muistaakseni päässyt kaksi tai kolme kenttää eteenpäin, kunnes hermot ei enää kestä D<
VastaaPoistaJa olen pelannut vissiin sitä ykköstä tietokoneellakin, todella pitkä aika sitten.
Mutta ymmärrän, ymmärrän suuresti tilanteesi. Joten onnea pelin kanssa!
Oi vitsi, Pandemonium! (kirjotetaaks se noin..) Hurjaa et siihenki vielä tänä päivänä törmää, hoho. Itekki sitä on tullu pelattua ihan törkeesti, niin viduttava kun se vaan onki. Melkein pelasin sen läpi asti, vaikka nyt tulee tunne ettei se oo kovin hyvä lesoilun aihe...
VastaaPoistaYks kysymys, mikä sytytti sen kipinän, mikä saa sut cossaamaan tuota ilmeisen hurmaajaa legginssipelleä? 8D (tässä ei ole sarkasmia, oikeesti) Heräs vaan uteliaisuus.
No voi hitsinpimpulat nyt Rimppu. :DD Ehkä munkin pitää sit oikeesti tehdä Nikki vaan siitä ilosta että pääsen shoottaamaan siun kanssa joskus. Ungh hottis napapaita.
VastaaPoistaEn vieläkään ymmärrä ihmisiä, joilla on niin kovasti ongelmia tuon pelin kanssa. Sen jälkeen kun saa kolmoskentästä sen ylimääräisen heart containerin niin loppu pelissä ei oo juuri mitään ongelmaa. Ite oon omaani pelannut (sen lisäksi että joskus vedin sen läpi) nyt siihen ihme ilmalaivakenttään eli tasoon 13.
Ps. Pandemonium on superhauska eikä ees oikeesti yhtään vaikee. Ootte vaan huonoja. :<<<
Pps. Tuu pelaamaan mun kaa beibe.
Yaci & mourumaru, kiitän ja arvostan sympatiaanne. On tosiaan huisia kuulla, että muutkin ovat joskus tuskailleet tuon pelin kanssa.
VastaaPoistaJa mouru, Fargus on niin nolon näköinen hahmo, että sitä on pakko cosplayata. Ja tykkään salaa rumista väriyhdistelmistä. Ja pääsen vihdoin käyttämään sata vuotta sitten tekemääni vaahtolateksinenää. Mulla on niin omituisia fiksaatioita. :D
Koko, hoh, juoneni toimii! Tottakai teet Nikkin, mieti nyt niitä ihania raidallisia sukkahousuja!
Sä olet vaan jotenkin friikahtavan hyvä sairaissa ja tuskallisissa peleissä, eikä sulla siis ole mitään sananvaltaa tässä asiassa. :C
Ja tuun. Saat taas rökittää mut.
Ahaa, tää entry oli siis ihan selvästi omistettu mulle. No kiitos kiitos. :DD
VastaaPoistaRökitän sut hellästi beibe.
Mä komppaan Kokonhorayta! Oikeesti, Pandemonium on ihan hullun hauska enkä ees muista et se ois ollut kauheen vaikee... Nyt tekeekin mieli ettiä jos löytäisin sen vielä jostain, saa nähdä onko se vieläkin niin helppo kuin muistelen.
VastaaPoistaKoko, joo, siis tottakai. Aivan ehdottomasti. <3
VastaaPoistaNyymi, makunsa kullakin, näemmä. :D
Voi ei.. miks eksyin tänne ja jouduin palaamaan lapsuusmuistoihini tuon pelin parissa.. Oon pelannut tuon läpi joskus kaaauan sitten, tosin siinä meni jumalattoman kauan. Ajatuskin masentaa jostain viimesimmästä kentästä, missä piti jotenki kikkailla että pääsee sellasen hienon liito-tornado-asia-kohdan läpi. Huusin ja revin housuni (siis melkein) sen kentän takia, koska yritin vähintään sellasen sata kertaa ennen kuin pääsin sen. Peli jumitti mulla monta vuotta juuri tuon kohdan takia, ja sit se loppu oli muistaakseni tosi lälly. Iha tyhmä kakka peli, johon tuhlasin elämästäni liian kauan aikaa. Kai siinä silti oli jotain hyvääkin, kun kerran jaksoin tuskailla sen läpi.. Noi violetit legginssit? Tosin, pelasin aina sillä muijalla:--D
VastaaPoistaJa kun kerran jaksoin kommata niin: kiitos hyvästä blogista. :D
Voi, kyllä sitä löytyy kamalampiakin pelejä... Onneksi niitä ei tarvitse kaikkia pelata itse vaan voi antaa vaikka AVGN: nän kiduttaa itseään.
VastaaPoistaMiun puolesta voisit puhua blogissasi enemmänkin peleistä. Pidä lippu korkealla tjs.