torstai 15. heinäkuuta 2010

Joskus en osaa



(PS. Haruhi in action.)

6 kommenttia:

  1. ....IHANAA IHANAA IHANAA. Jollakulla muullakin on Ouran traumat, IHANAAAA.

    Siis oikeasti. 8D Ei voi ymmärtää kuinka joku puvuntakki voi mennä niin monella tavalla pieleen kun sen tekee kiireessä. Ei mitään käsitystä.

    Ja voin luottamuksella sanoa; tuo ei tasan ole hirvein Ouran takki mitä Suomessa on conilavalla nähty, se nimittäin lojuu muovipussissa allekirjoittaneen huoneen sohvalla ja odottaa sitä että joku päivä päätän pistää sen roihuamaan roviolla.

    Hihojen istuttaminen on muuten yhtä helvettiä. Olen tosin tässä tullut huomanneeksi, että ne menevät parhaiten paikoilleen aina silloin kun niihin vähiten keskittyy. Itse en harsi niitä mitenkään paikoilleen, neuloitan vain parista kohtaa ja hurisutan ompelukoneella sitä mukaa mitä kankaat itse tykkäävät mennä. Tosin teenkin hihoista aina leikatessa liian pitkät, että jostain syystä sitä varaa leikkiä cosplayn hengellä on tässä asiassa. Miettii sitten kumpi on fiksumpaa. 8D;;

    VastaaPoista
  2. Oohohoo. Vastauksia. Käytätkö muuten aina samoja kaavoja? Tuskin, mutta se ehkä jotenkin voisi selittää... Okei, ongelma on aika mystinen.

    Takkejen ja paitojen kanssa unohdan suosiolla senttimetrit ja tykkään enemmän sanoista puolikas ja neljäsosa, aina kun mahdollista. Hihojen kanssa olen kyllä aika sattumanvarainen. Kaavat toisinaan heitän päästä ja toisinaan hiukan muokkailen kopioimalla vanhoista vaatekappalesta. Varoja jätän aina reilusti. Taitan hihan ja aukon kahtia ja merkkaan kohdat nuppineulalla. Siten tuloksen ainakin pitäisi olla.. suora? Joskus imaisen muutaman ylimääräisen sentin laiskuuttani hihan kainalokohdasta, jolloin liikkumavaraa luonnollisesti jää vähemmän. Tällöin vetoan laiskuudessani istuvuuteen. Epäilen kyllä istuvuustuntemustani. Kunhan nappilistat eivät naura ja vaatekappale on aika tasaisesti ilmava, se kelpaa minulle. Herrainkaulusten väsääminen omasta päästä on kyllä aika jännää puuhaa, sekin on koettu.

    Kaiken kaikkiaan ainakaan tuossa henkarissa takkisi ei nyt niin hirveältä videolla näyttänyt. Käytäntö tietty voi olla hiukan eri juttu.

    VastaaPoista
  3. Biitti:
    Ouran-traumoja jo monessa polvessa! Se takki näyttää hämäävän helpolta. Jotenkin sitä kuvittelee, että kyllä tuollaisen riekaleen nyt parissa päivässä hurauttaa kasaan, mutta ei, ei hurauta. 8D

    Täytyy myöntää, ettei noissa hiharyppyesimerkeissäni ollut kaikkein uusimpia pukujani, joissa ryppy loistaa poissaolollaan. Voisi siis kuvitella, että olen kuluneen vuoden aikana joko unohtanut feilata tai oppinut hihojen istutuksesta jotain niin mystistä, etten itsekään tiedä, mitä.

    pumpkin:
    Kaavat vaihtelevat pukukohtaisesti, ja rypyllä on oikeasti varmaan aika paljon tekemistä huolimattomuuden kanssa. Kummasti tunnun kiinnittelevän hihoja aina yön pimeinä tunteina, joten kyse on luultavasti siitä, etten vain keskity. Ja kuten Biitillekin tuossa yllä sanoin, uusimmissa puvuissani hihat ovat iloisen rypyttömiä. (Voi ei, joudun keksimään uuden trademarkin!)

    Ja kyllähän hihat saa helposti kohdilleen käyttämällä kohdistusmerkkejä ja iskemällä saumat (jos mahdollista) kohdakkain. Eri asia vain, kuinka väsyneenä ja koomautuneena moista harrastaa.

    Ja molemmille kiitos rohkaisevista sanoista; en kyllä niistäkään huolimatta tule ikinä haruhiutumaan uudestaan. :D

    VastaaPoista
  4. ! Näinkö minä teidät tänään (ti) itiksen s-marketissa tjmv joskus klo 11-12? O:

    VastaaPoista
  5. Kyllä, Nyymi, kyllä näit. Pitäisiköhän tässä olla huolissaan hiljaisista stalkkereista. :D

    VastaaPoista
  6. Kävelit siitä mun ohi ja ajattelin vaan, että olipas kivat hiukset, sitten tajusin "VIIXET!" ja olit jo kadonnut :3 Mutta joo, taisin tuijottaa sua sillee suu auki tosi retardisti.

    VastaaPoista